10. lokakuuta 2017

Minä olen kuorma-auto



Tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden lisäksi rehellisyys on mun voimakkaimpia periaatteita. Siitä ei tingitä, on vastassa kuka tahansa. Kasvatuksessa tämä tarkoittaa sitä, ettei lapselle valehdella. Ikinä.

Meillä on kotona voimakas puhumisen kulttuuri. Olen rakentanut sitä tietoisesti siitä asti, kun poikani syntyi. Asioista keskustellaan, niitä setvitään ja selitetään vaikka maailman tappiin asti ja kysymyksiin vastataan vielä sen kymmenennenkin kerran.

Tästä ollaan ihmisten keskuudessa montaa mieltä. Sain joskus kuulla, kuinka ärsyttävää on, kun puhun lapseni kanssa ihan kaikesta. Kuinka suorastaan ottaa päähän, kun selitän hänelle asioita koko ajan. Se oli suurin äitiydestäni ikinä saamani kohteliaisuus.

Tämän vuoden aikana olemme keskustelleet vielä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Uusien asioiden edessä olen pohtinut missä poikani ikätason ymmärrys kulkee ja kuinka kerron hänelle asioita kuormittamatta häntä liikaa. Sillä tahdoin puhua myös erosta, en kaikkea - tietenkään - mutta ehdottoman rehellisesti. Olemme siis keskustelleet tahdosta, rakkaudesta, sanojen ja tekojen tärkeydestä, mielenterveysongelmista, lapsettomuushoidoista ja siitä, kuinka aikuisilla on vastuu pitää huolta itsestään. Kaikkein eniten olemme kuitenkin puhuneet puhumisen tärkeydestä. Siitä, kuinka paljon etenkin vaikeiden asioiden jakaminen helpottaa niitä. Hän on jo todistanut läheltä, kuinka käy kun yrittää pärjätä yksin, joten puhumisen taito on sellainen lahja, jonka toivon kantavan läpi koko hänen elämänsä.

Sanoin hänelle jo keväällä uskovani, että kunhan me olemme yhdessä, selviämme mistä vaan. Viime viikkoina olen onnekseni voinut lunastaa lupaukseni. Raskaan kevään ja kesän jälkeen voimme molemmat hyvin, ja luotan, että pärjäämme.

Tässä rehellisyyshommassa kuitenkin on pari lievää poikkeusta. Viime viikolla nimittäin toimitin vähän joulupukin apulaisen virkaa ja jeesasin hammaskeijua, kun poikani päätti testata tämän ammattitaitoa piilottamalla irronneen hampaan kattolamppuun. Olen kuitenkin ollut myös yhdessä erikoisen kuuloisessa roolissa ihan huomaamattani.

Sunnuntai-iltana, kun yhden pitkän henkistä hyvinvointia koskeneen keskustelun jäljiltä roikuin kerrossängyn laidalla hyvän yön toivotuksilla, poikani tarttui unenpöpperössä käteeni:

- Äiti, sä oot mun kuorma-auto.
- ???
- Sä aina kannat kaikki mun taakat.

Itkuhan siinä tuli, sillä niin olen - ja mielelläni olenkin. Kuka on sun kurma-auto?

13. syyskuuta 2017

Mansen blogikirppis

Mukana! Mansen blogikirppis tulee nyt neljättä kertaa. Tapahtumapäivä on sunnuntai 8.10. ja paikka sama tuttu Vooninkisali Finlaysonin alueella. Ruksi päivä kalenteriin jo nyt, niin et missaa. Klikkaile itsesi myös tapahtuman facebooksivuille, niin pääset seuraamaan ilmoittelua. Eiköhän sinne jotain myyntiin tulevien tuotteiden ennakkokurkistuksiakin lähempänä ilmesty. Toivottavasti nähdään Mansessa!


12. syyskuuta 2017

Vielä ehdit - KOTI Sleepover




KOTI Sleepover aittakylä on Helsingin Torikortteleissa vielä tämän viikon. Mene jos ehdit. Me piipahdettiin siellä siskon kanssa lounastauolla ja jo se tuntui melkein minilomalta. Tunnelma oli tosi rauhoittava. Kamera ei ollut mukana, joten saat  tässä puhelinkuvia fiilistelyyn. Mua harmittaa ihan vietävästi ettei tullut yövyttyä tuolla, on tosi valloittava paikka. Mä tykkään kyllä Torikortteleiden tiloista muutenkin. KOTI Sleepoverin kanssa samassa yhteydessä on TypoCraftHelsingin julistenäyttely, me katsottiin se samalla.

Nyt jos sua alkoi innostaa, niin tälle viikolle oli kuulemma vielä vapaita aittoja. Vai joko oot käynyt tuolla? Ehkä yöpynytkin? Mitä pidit?