31. joulukuuta 2017

Saa tulla

Tämä päivä. Se on kaikki mitä tästä vuodesta on jäljellä. Vuosi 2017 oli osin raskas (koska eroasiat), mutta ei silti huono. Toki se oli alkuun vaikea ja surullinen, mutta ennenkaikkea erilainen, opettavainenkin ja täynnä rohkeutta ja suuria onnistumisia. Ajattelin jo ennen kesää sinnitteleväni tämän vuoden vain pakolla pois tieltä, sillä tulossahan täytyi olla jotain parempaa. Loppuvuosi kuitenkin jo pakahdutti onnentunteillaan. Tapahtuipa jotain sellaistakin, jota tiedän myöhemmin muistelevani aivan erityisellä lämmöllä.

Joten nyt tervetuloa 2018! Mä oon niin valmis.

Kuvassa blogin vuoden 2017 tykätyimmät instakuvat. Kuva: 2017bestnine

28. lokakuuta 2017

Villasukan vahvistettu pohja

villasukat, kierrejoustin, kierrejoustinneule



villasukat, kierrejoustin, kierrejoustinneule
villasukat, kierrejoustin, kierrejoustinneule
villasukat, kierrejoustin, kierrejoustinneule, vahvistettu pohja, vahvennettu pohja, kestävä pohja
villasukat, kierrejoustin, kierrejoustinneule, vahvistettu pohja, vahvennettu pohja, kestävä pohja
villasukat, kierrejoustin, kierrejoustinneule, vahvistettu pohja, vahvennettu pohja, kestävä pohja
Meillekin saatiin tällä viikolla ensilumi. Ennen lumen tuloa, aurinkoisena syyspäivänä, ehdin napata takapihalla kuvat kahdesta uusimmasta ystävälle tehdystä sukkaparista. Jalkamallina toimi oikein näppärästi poikani, sillä hänellä on jo ystäväni kanssa saman kokoinen jalka. Ystäväni on tietysti tästä mielissään, sillä sukista saadaan nyt helposti sopivan kokoisia. Tilanne tosin täytyy hyödyntää pikaisesti, sillä ei aivan varmasti kestä kauaa, kun poikani jalka hurahtaa isommaksi.

Neulon paljon sukkia, mutten ole koskaan tehnyt kirjoneuleita, joten välillä ideat kiertävät kehää. Kuvien sukista molempien joustin on kierrejoustinneuletta. Se oli mulle aivan uusi neule, joten kun yksi ystävä vinkkasi siitä, olin tosi iloisesti yllättynyt. Se on tosi helppo ja kivan näköinen! Helppous on valttia, sillä mä usein neulon telkkaria katsellessani, enkä silloin kaipaa monimutkaisia kuvioita laskettavaksi. Sellaisille neulomuksille on toiset kerrat.

Kuvien sukista mustissa on vahvistettu pohja. Haluan sukkiin aina villan lämpöarvon ja mahdollisimman luonnolliset materiaalit ja ikävä kyllä tämä tarkoittaa yleensä kestävyydestä tinkimistä. Vaikka toki langan laadulla on myös suuri merkitys, ovat oikein paljon käytössä olevat villasukat melkoista kulutustavaraa.

Olen kerran aiemmin kirjoittanut pohjasta vahvistetuista villasukista. Postaus on yllätyksekseni jatkuvasti yksi haetuimmista kirjoituksistani, joten en aivan varmasti ole tämän mietinnän kanssa yksin. Mikä on paras tapa vahvistaa villasukan pohjaa?

Olen siis vuosien varrella muutamasti tehnyt juuri tällaiset sukat, joissa kantapään vahvistettu neule jatkuu koko pohjan. Ne kestävät ihan ok, mutta täytyy olla muitakin keinoja. En kuitenkaan halua ommella sukkaan huopapohjia tai vastaavia, joten miten vahvistaa villasukan pohjaa niin, ettei siitä tulisi kovin paksu? Nyt siis, jos sulla on joku keino, olet kokeillut tai kuullut miten sen voisi toteuttaa, niin vinkkaathan kommentteihin - toki kommentteja saa kirjoitella muutenkin, ne ilahduttavat suuresti ihan joka kerta!

Kierrejoustin:
1.krs: Neulo koko kerros 1s nurin, 2s oikein. 
2.krs: Neulo 1 s nurin, nosta 1s neulomatta, neulo 1s oikein sekä etureunasta että takareunasta ja nosta sitten nostettu silmukka oikein neulottujen silmukoiden yli. Jatka näin koko kerros.
Sitten vaan toistat kerroksia 1 ja 2.

Vahvistettu pohja:
Kun olet neulonut sukan kantapään normaalisti, vaihda puikoille I ja IV puolta numeroa isommat puikot ja jatka vahvennettua neuletta näillä kahdella puikolla sukan kärkeen asti. Eli ensimmäisellä kerroksella neulot kaikki silmukat oikein. Toisella kerroksella *nostat 1s neulomatta, neulot 1s oikein*, ja toistat *-* Sitten vaan toistat näitä kahta kerrosta puikoilla I ja IV sukan kärkeen asti. Puikoilla II ja III voitkin tehdä sukan päälliosan juuri sellaiseksi kuin haluat.

22. lokakuuta 2017

Siviilisääty: Eronnut

avioero, ero, häpeä

avioero, ero, häpeä

avioero, ero, häpeä
Meidän ero tuli voimaan toissa viikolla. Olen siis nyt virallisesti siviilisäädyltäni eronnut. Tilanne on vähän hämmentävä ja kysymyksiä on paljon, niin mulla kuin muillakin. Miltä se tuntuu? Miltä sen kuuluisi tuntua? Minkälainen kaiku on leimassa, jota hyvin harva tietääkseni tietoisesti tavoittelee? Ja miksi se muuten täytyy eritellä siviilisäätyyn, että on joskus ollut naimisissa - miksei eron jälkeen vaan palaa naimattomaksi?

Mitä taas kertoo se, jos virallinen ero ei tunnu oikein miltään? Ja miksi tuntuu pahalta ettei se tunnu siltä kun oli kuvitellut?

Olen törmännyt tässä eromatkan varrella useampaan kertaan keskusteluun avioeroon liittyvästä häpeän tunteesta. Miksi niin moni olettaa, että se hävettää? Kuuluisiko sen hävettää? Onko eronnut aina myös epäonnistunut?

Mua ei hävetä. Päinvastoin. Muutamaa elämäni ihmistä kyllä hävettää, mikä on sinänsä erikoista, sillä tämähän ei ole heidän eronsa lainkaan. Mä en ylipäätään ymmärrä mikä eroissa hävettää. Mä saattaisin joissain tilanteissa tuntea hetkellistä häpeää, jos kokisin vaikka etten olisi yrittänyt tarpeeksi, tai jos tuntisin luovuttaneeni liian helposti, tai vaan siksi, että pääsisin itse helpommalla. Mutta tässä erossa ei käynyt niin - tämä ei ollut nopea, harkitsematon tai helpoin ratkaisu. Koen tehneeni ja yrittäneeni kaiken, mihin siinä tilanteessa pystyin, enkä ymmärrä miksi pitäisi hävetä, jos huomaa, etteivät arjet enää sovi yhteen, tai ettei löydä yhteisestä elämästä enää niitä tunteita, joita kokee parisuhteessa tarvitsevansa. Jos kaksi aikuista haluaa elämältä ratkaisevasti eri asioita, eikö niiden tavoittelu ole viisautta eikä häpeän aihe?

En ole koskaan ymmärtänyt syytä jäädä suhteeseen vain siksi, että on joskus lähtenyt siihen.

Mä en ole ylpeä siitä, että me päädyttiin eroamaan, mutten myöskään häpeä tai koe siitä epäonnistumisen tunteita. Puhun asiasta mielelläni ja myös selitän sitä niille, joista se tuntuu vaikealta ymmärtää. Olen kuitenkin valtavan ylpeä siitä, minkälaisiin ratkaisuihin ja tekoihin olen todistanut itselleni pystyväni, kun tunnen hyvinvointimme olevan uhattuna. Sillä jos sä et pidä huolta siitä, että voit hyvin, kuka pitää?